On syksy niin ihmeellinen.

Minä kaikkea ymmärrä en.
Miten vihreä maa, nyt uuden värin saa,
linnut lentävät merien taa.
Mihin siilit ja etanat käy? Niitä syksyllä missään ei näy.
Mihin pois katoaa, missä siilien maa,
mullan allako ne asustaa?
Kuka vaahterat kauniiksi saa, värit muuttaa ne, nyt punertaa?
Kuka pensselillään lehdet käy värjäämään?
Missä maalarin tuon kotimaa?
Miten kypsyvät puolukat nuo?
Miten karpalot päälleen saa suo?
Mikä punertumaan saapi marjat ja maan?
Syksyn ihmeitä kaikki on vaan.
ON syksy niin ihmeellinen, minä kaikkea ymmärrä en.
Miten muutoksen saa, koko kesäinen maa?
Värit hehkuvat nyt loistossaan.
– Juhani Konola –